
Tämän ja ensi viikon soittojärjestykset on lyöty lukkoon. Tarkat ajat riippuvat aina keikkapaikasta ja pieniä viime hetken muutoksia voi tulla aina – tästä syystä kannattaakin tulla ajoissa mestoille. Soittojärjestykset ovat joka tapauksessa seuraavat.
Ennakkotiedoista poiketen tämän illan Tavastian keikan soittoajat ovat seuraavat.
Ajoissa siis paikalle ja tietoa myös kavereille!
Kiertuepäiväkirjaa kirjoitellaan myös lontooksi Myspacessa aina kun internet ja sorminäppäryys sallivat. Keikoilla nähdään!
Matkaväsymyksestä ja töihinpaluusta toivutaan vielä, mutta on silti paikallaan vielä näin jälkikäteen kiittää kaikkia, jotka tekivät minirundista elämysrikkaan kesäloman niin meille, kuin Misery Indexillekin. Lutakko Liekeissä teki yleisöennätyksen ja keikka nousi kyllä meidän uran parhaimpien joukkoon. Tästä suunnaton kiitos mahtavalla kotiyleisölle, joka ei petä koskaan! Myös järjestelyt toimivat kuten aina, joten paljon rakkautta myös Jelmun suuntaan.
Liisan Pubissa olikin sitten erikoisbileet. Soitimme baarijakkarakeikan joka koostui kahdesta vanhasta ja neljästä uudesta biisistä, jokseenkin hauskoista välispiikeistä, diskopallosta sekä erittäin leppoisasta ja hyvästä meiningistä. Misery Index veti kuoleman(väsymyksen) partaalta timanttisen keikan ja hauskaa oli heilläkin. Iltapäivään kuului mm. rumpalinvaihto ja loppuun sekakokoonpanolla jammaillut Enter Sandman (hyvä Kosti!) ja Smoke on the Water.
Seuraavat päivät vietettiinkin mökkeilyn merkeissä, poissa sivistyksen kartalta. Vesi oli kylmää, mutta sauna erittäin lämmin. Jäljelle jäi joukko huonoja vitsejä, lihonneet rokkarit ja kyseenalainen naapurisopu – mikäs sen hauskempaa kuin huudelle keskiyöllä järven rannalla hölmöjä ja nauraa kun kaiku vastaa? Tuskin mikään. Dude shit man fuck! Timo’s beard! Keskiviikkona käytiin vielä Lievestuoreella bongaamassa lintuja, pelaamassa Mölkkyä (Adam vei ekan matsin, Tomi toisen) ja syömässä lettuja.
Torstaina lähdettiin takaisin reissuun. Tampere ylitti odotukset ja oli mukava vetää Tampereella niin, että järjestäjäkin tiesi keikastamme ja tapahtumaa oltiin jopa mainostettu. Worth the Pain aloitti illan tiukasti ja kiitos Ollille järjestelyistä. Tupa oli yllättävän täysi ja lipputuloja kertyi 665 euroa, eli pienellä omalla pääomalla päästiin kaikkia tyydyttävään tulokseen. Misery Index teloitti luonnollisesti jälleen ja kaikilla tuntui olevan hauskaa.
Helsingissä korkattiin taas uusi keikkapaikka ja vaikka soundit olisivatkin kuulemma voineet olla paremmat, yleisöä oli saapunut sankoin joukoin ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Olipa paikalla näköjään jopa pari videokameraakin. Soitimmepa jopa melkein yhden kokonaisen biisin enemmän, kuin mitä oltiin suunniteltu (tarttuiko Timon möhliminen videolle? Youtube kutsukoon, jos tarttui!) ja sitten päästettiinkin taas ameriikan pojjaat lauteille. Eivät pettäneet saakeli vieläkään! Helsingin yöelämässä nähtiin mm. alastomia miehiä ja rokkareita popsimassa pähkinöitä pakuun nojaillen.
Turkuun lähtikin sitten vain Misery Index, merkkarit ja crew. Matka sujui tuttuun tapaan, eli ulkomaan vieraat nukkuivat ja suomalaiset hallitsivat cd-soitinta. Jengiä oli paikalla yhden huikilla vielä kiitettävä määrä ja energiaakin piisasi. Ensimmäinen kerta kiertueella, kun Misery Index veti encoren ja muutenkin keikka oli täyttä murhaa. Poikien viimeinen keikka ikuisuuden kestäneen kiertämisen päätteeksi. Illalla pidettiin taas hauskaa ja aamulla väsytti. Turusta Helsinkiin seuraa piti Lisa Lampanelli ja leppoisampaa ajomatkaa olisi tuskin voinut kuvitella: aurinkoinen keli, herkkuja ja suunnaton määrä naurua. Haikeissa tunnelmissa erottiin Helsingin tummuvassa illassa.
Ensi vuonna uudestaan?

Sotajumala ja Misery Index Helsingissä 28.8.2009. Kuva: Kenneth Lehtinen.